Toimiaika
(Tenure)

Ihmiset kuvaavat käsitystä, toimiaika (tenure), suhteessa palvelun pituuteen. Palveluaikana lisääntyy kokemus, työpaikan säilyttäminen, etuoikeudet ja vanhemman oikeudet. Tämä periaate pätee melkein kaikilla elämän aloilla.

Mutta maailma ei ole aina samaa mieltä tässä asiassa. Täällä Los Anglesissa parhaillaan väitellään opettajien palveluajan vaikuttamisesta, sillä on hyvin vaikeaa päästä eroon huonoista opettajista, kun heillä on paljon palveluaikaa takanaan. Yksi kuumimmista aiheista nyt on USA:n presidettiehdokkaiden kokemuksesta ja paremmuudesta päästä presidentin pallille.

Mutta kuitenkin Jumalan valtakunnassa kaikki ihmisten säännöt ja periaatteet käännetään ylösalaisin. Tämä koskee myöskin toimiaikaa. Monet uskovat haluavat paikkaa seurakunnassa ja valtakunnassa, ja jopa taivaaseen pääsemisen perustana pidetään palveluajan pituutta. Se on vakava virhe. Jumalan valtakunnassa palvelun pituudella ei ole käytännöllisesti katsoen mitään merkitystä.

Ajattele päivää, jolloin Jeesus naulittiin ristille. Kenen luulet miellyttäneen Isää enemmän - varas, joka tunnusti Jeesukselle koko syntisen, rikollisen elämänsä vai Pietari, joka vaelsi Herran seurassa kolme ja puoli vuotta, mutta tuona iltana kielsi Herransa ja pakeni ristin luota? Jumalalle kiitos, että Pietari teki parannuksen ja teki monta vuotta hedelmällistä työtä, mutta sillä hetkellä varas meni Pietarin edelle.

Juutalaiset, jotka eivät usko Jeesukseen, eivät voi hyväksyä, että pakanat pääsevät Jumalan valtakuntaan ennen heitä, koska heillä on ollut niin pitkäaikainen suhde Jumalan kanssa. Mutta se on totta ja jo Jeesuksen päivinä pakanat uskoivat Jeesukseen, kun juutalaiset eivät uskoneet. Puhuessaan papeille ja Israelin vanhimmille, jotka ajattelivat, että he olivat kelvollisia Jumalan valtakuntaan pitkäaikaisen jumalsuhteensa tähden, Jeesus sanoi: “Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan” (Matt.21:31).

Eräs vaikeimmin ymmärrettävistä vertauksista on se, jossa maanomistaja ottaa työmiehiä palvelukseensa ja maksaa kaikille saman palkan vaikka toiset olivat tehneet työtä 12 tuntia ja toiset vain yhden tunnin. Vertauksen opetus on: viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi (Matt.20:16). Mutta me opimme myös tästä vertauksesta, että Jumalalla on valta käyttää ja siunata ketä hän tahtoo. Hän ei ole sidottu meidän oikeudentajuumme vaan omaansa. Niistä, jotka olivat tehneet työtä 12 tuntia, tuntui epäoikeudenmukaiselta, että heille maksettiin sama palkka kuin niille, jotka tekivät työtä vain yhden tunnin. Mutta kaikki olivat sopineet urakan yhdestä denaarista, jonka hän myös maksoi - niinpä hän ei ollut epäoikeudenmukainen ensinkään. Jokaiselle maksettiin sopimuksen mukaan.

Paavali omien sanojensa mukaan oli “ikäänkuin keskensyntynyt”. Hän aloitti ainakin neljä vuotta myöhemmin kuin ne 12, ja kun hän oli pelastunut, he katsoivat häntä ‘Matti myöhäisenä‘. Mutta hän ohitti kaikki ymmärryksessä, vaikutusvallassa ja käyttökelpoisuudessa. Pietari olisi voinut tuntea itsensä petetyksi, koska tuo myöhemmin tullut oli enemmän käytössä kuin hän, mutta hän huomasi, että Jumala käytti Paavalia erikoisella tavalla ja hän rakasti Paavalia (2.Piet.3:15).

Siitä huolimatta monet uskovat pitävät palveluvuosiaan perustana odottaessaan erikoisoikeuksiaan, arvovaltaansa tai kokemuksen myötä odotettavaa kunnioitusta. He ovat saattaneet palvella Herraa hyvin ahkerasti ja uskollisesti monta vuotta, mutta heistä on tullut laiskoja, ‘lihavia’ ja röyhkeitä. Kaikki ne vuodet ovat menneet hukkaan, jos eivät ole palvelleet koko ajan Herraa ja seurakuntaa uskollisesti. Me emme voi veltostua ja luulla, että palveluaikamme pituus auttaa meitä. Monet vanhemmat Herran palvelijat helposti loukkaantuvat ja tulevat vihamielisiksi niitä kohtaan, joita Jumala käyttää enemmän ja joita Jumala siunaa enemmän. Ajattele kuinka monet raamatunpaikat kehoittavat meitä olemaan uskollisia ja kestäviä. Sana ‘kestää’ esiintyy Raamatussa ainakin 111 kertaa. Tässä on yksi jae: “Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy (kestää) loppuun asti, se pelastuu” (Matt.1o:22). Kestävyys on vastakohta toimiajalle. Kestävyys tarkoittaa uskollisena pysymistä loppuun asti. Joskus Herran palveleminen on kuin Mount Everestille kiipeämistä. Vaikka ahertaisit kuinka paljon ja tekisit kaiken oikein, mutta veltostuisit tai menisit harhapolulle kolme metriä ennen huippua, olisivat kaikki ponnistelut menneet hukkaan.

Paavali ymmärsi tämän ja elämänsä lopun lähestyessä hän sanoi, että hän ei voinut luottaa menneisiin saavutuksiinsa vaan hän yhä ponnisteli kohti lopullista päämäärää: “Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumuksella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa” (Filip.3:13-14).

Mikään muu ei innoita minua enemmän kuin miehet, jotka ovat taistelleet kauan ja paljon uskon puolesta, vielä vanhuudessaankin jatkavat Herran palvelemista innolla ja antaumuksella. Eräs niistä miehistä, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, oli veli Willie Burton. Koko elämänpituisen saarnatyönsä jälkeen Kongon viidakoissa, hän jatkoi Herran palvelemista aina kuolemaansa saakka. Vuosi ennen kuolemaansa 85-vuotiaana, tapasin hänet jälleen kun hän kierteli Etelä-Afrikkaa saarnaten melkein joka ilta. Myöhään eräänä iltana päivän kokousten jälkeen hän kutsui minut, 17-vuotiaan pojan huoneeseensa, jossa hän puhui minulle sanan saarnaamisesta, kannusti minua uskollisuuteen ja rukoili puolestani. Hän ymmärsi, että ei ollut mitään eläkkeelle jäämistä ennenkuin me saavutamme iankaikkisen levon.

Mikään ei ole murheellisempaa kuin mies, joka palveli Herraa uskollisesti, mutta vanhuudessaan väsyy ja joutuu sivuraiteille. Tai sellaiset, jotka tulevat määräileviksi herroiksi Jumalan työssä. Heistä tulee orjien komentajia ratsastavat niiden selässä, joita heidän tulisi palvella. Saarnaajat ja uskovat, jotka jäävät ‘eläkkeelle’ Herran työstä, hämmästyttävät minua. Milloin meidän työmme ja käyttökelpoisuutemme loppuu? Tietenkin sitten, kun tulee yö, ja Hän laittaa meidät levolle! Muu on vakavaa velvollisuuden laiminlyöntiä.

Tietenkin monet palveluvuodet kartuttavat meidän palkkaamme, mutta kysymys ei ole siitä, mitä me teimme menneisyydessä, vaan siitä, mitä me teemme tänään. Puu, joka on kantanut hedelmää vuosikausia, kaadetaan, kun se lakkaa tekemästä hedelmää, koska sen tehtävä on hedelmän tuottaminen. Me emme ole sen kummempia. Johannes Kastaja sanoi juutalaisille: “Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen” (Matt.3:10).

“Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy” (Gal.6:9).

“Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm.2:10).